Koruja luonnonmateriaaleista! Puu on luonnonmateriaali, joka on uusiutuva ja se maatuu kokonaan. Koruissa puu on lisäksi kevyt- ja miten ihastuttavan paljon puista löytyy eri värejä ja kuvioita.
Korukurssille siis! Viime talvena Tampereen työväenopistossa oli sopivasti alkamassa korukurssi, joten päätin lähteä opettelemaan uusia valmistustapoja. Kurssi oli nimenomaan monimateriaalinen ja siellä oli mahdollista valmistaa koruja eri materiaaleista oman kiinnostuksen mukaan. Työpöydillä näkyikin mm. kuparia, hopeaa, messinkiä, terästä, puuta ja taisi jollain olla jopa oman papukaijan höyheniä. Kurssin aikana syntyikin hienoja koruja eikä yhtään samanlaista- on aina kiva huomata, kuinka jokainen tekee ihan omanlaistaan jälkeä.
Otin tavoitteeksi opetella kurssin aikana uusien materiaalien työstöä ja suunnitella mahdollisimman luonnolliset ja ekologiset korut. Hopeakoruja olin tehnyt aiemmin, joten tuntui kivalta kokeilla muitakin materiaaleja. Ja miten ihanaa on tehdä käsitöitä! Onneksi viereisessä luokassa oli soitinrakennuksen kurssi samaan aikaan, ja soittimien valmistuksesta jää pieniä jätepaloja, joten hylkylaatikosta saimme ylimääräisiä puukappaleita hyödynnettäviksi korujen materiaalina. Ylijäämämateriaalit käyttöön siis! Liimaa ja maalia en koruissa käyttänyt ja ne on suunniteltu niin, että metalliosat voi irrottaa myöhemmin puuosista ja kierrättää erikseen. Metalliosissa käytin kuparia ja ruostumatonta terästä, sillä ainakin ruostumattoman teräksen kierrätysaste on hyvä ja se ei ole arvometalli. Lisäksi ruostumatonta terästä pidetään allergiavapaana. Korvakorukoukut tilasin valmiina korutarvikkeiden verkkokaupasta suomenkorutarvike.com ja valmistajan lupauksen mukaisesti ne oli EU:n lainsäädännön vaatimusten mukaisia eli metalliosat on testattu nikkelin, lyijyn ja kadmiumin osalta. Joissakin korumalleissa olen myöhemmin käyttänyt myös hopeisia osia.
Sopivan puukappaleen löydyttyä korun tekeminen alkaa sahaamalla koru muotoonsa, hiomalla, poraamalla reiät kiinnitystä varten sekä viimeistelemällä puuosat. Eniten aikaa taisi mennä hiontaan, jotta puupinnasta tuli silkkimäisen pehmeä. Viimeistely muuttaa myös puun väriä jonkin verran, mikä on hyvä ottaa huomioon, kun valitsee puuta. Mehiläisvaha tummentaa jonkin verran ja samoin tapahtui öljykäsittelyssä. Kokeilin värjätä myös yhdet korvakorut teellä ja sillä saikin vielä hiukan tummemman sävyn.
Kurssin jälkeen kiersin myös etsimässä erilaisia puumateriaaleja kirppareilta. Näihin korvakoruihin käytin puuviuhkaa, jossa kuviokoristelut olivat valmiina. Sahasin viuhkan, hioin kappaleet ja käsittelin lopuksi mehiläisvahalla. Näistä tulikin lempparikorvakorut kesäksi! Samasta viuhkasta olen tehnyt jo useammat korvakorut.
Joten sekä kotona kierrätykseen menossa olevia tuotteita, että kirppispöytien tilpehöörejä kannattaa katsoa sillä silmällä, että saisiko niistä tehtyä vaikkapa koruja. Ylijäämämateriaalia saattaa löytää myös puutuotteiden valmistajilta, sillä löysin ison jämäpussillisen pieniä puukappaleita puisten keittiövälineiden tekijän myyntipöydältä. Siinä pussissa riittää puuta aika moniin koruihin, joten uutta materiaalia ei tarvitse hankkia ihan heti. Ja kun tekee itse, niin saa juuri sellaiset korut kuin haluaa ja samanlaisia tuskin tulee vastaan. Lisäksi saa käsillä tekemisen tuoman hyvän olon!
