Hyytävä pakkanen. Päätän kävellä lyhyen lenkin lähiluonnossa, josta pääsee nopeasti kotiin lämmittelemään. Nappaan mukaan kameran, sillä kylmä sää tarkoittaa usein kaunista luontoa; pastellinsävyjä ja jääkiteitä, kuuraa ja kimmellystä. Lumi narskuu kenkien alla ja poskia nipistelee. Pipon alta kurkistavat hiussuortuvat saavat nopeasti valkoisen kuuran koristeeksi.
Kuljen polkua pitkin kohti metsää. Ojassa näkyy pakkasen tekemiä kukkia. Niin kauniita, että olen aivan haltioissani. Ihailen ja tutkin yksityiskohtia, kiteitä ja muotoja. Kuvaamaan ei voi pysähtyä pitkäksi aikaa, koska on niin kylmä. Jääkukat ovat ojan pohjalla, joten joudun tyytymään niiden kuvaamiseen jyrkältä ojan pientareelta, yrittäen kurkottaa jääkukkia kohden. Silti haluan tallentaa tämän hetken, koska kohta sitä ei enää ole. Luonto on erilainen joka päivä. Seuraavalla kerralla osa lumikukista onkin peittynyt ohueen lumikerrokseen.
Metsäkävelyltä mukaan tarttuu onnellisuus. Siitä, miten kaunis on luonto. Ja tästä hetkestä.
Lue lisää luontokokemuksen vaikutuksesta :
