Kevätaurinko kurkistaa olohuoneen isoista ikkunoista ja kilpailee huomiosta pöydällä olevan värikkään kukkakimpun kanssa. Koti tuoksuu juuri siivotulta, on lauantai ja aikaa hetki ihailla kukkien kauneutta ja tuntea, kuinka kaikki olennainen on juuri tässä hetkessä. On ilon kukkia ja surukukkia. On lasten äitienpäiväaamuna lähimetsästä keräämiä suloisia valkovuokkokimppuja, joiden hentojen varsien ympärille on kietoutunut pieni käsi odotuksesta jännittyneenä. On tuoreen isän vaimolle tuomia onnittelukukkia. Synttärikukkia. On jäähyväiskukkia.
Kukat kuuluvat elämään. Mutta kuinka usein tulee miettineeksi, että missä kukat ovat kasvaneet, kuka ne on kasvattanut ja millainen vaikutus ympäristölle niillä on?
Suurin osa leikkokukista tulee Suomeen ulkomailta. Kauppojen leikkokukat voivat kulkea pitkän matkan ennen päätymistään myyntiin. Kuljetuksen ja säilytyksen aikana kukkien on säilyttävä tuoreena, niinpä kylmäsäilytys ja kuljetus vie energiaa. Kukkien viljelyolosuhteet sekä viljelyssä käytettävät lannoitteet ja torjunta-aineet ovat usein loppukäyttäjälle näkymätöntä tietoa. Leikkokukkien ympäristövaikutukset ovatkin monelle yllättävän vähän tiedossa eikä ostohetkellä ole mahdollista tehdä vastuullista valintaa, jos tietoa ei ole saatavilla.
Toissa kesänä olin kuuntelemassa Alvar Aalto-seminaaria, jossa esiteltiin mm. kukkajätteen hyödyntämiseksi kehitettyjä materiaaleja. Sillä lähes puolet leikkokukista päätyy jätteeksi jo ennen myyntiä. Ja se on suuri määrä! Joten jätteestä tehty materiaali on oiva keino kierrättää ja muuttaa jätevirta uusiksi tuotteiksi. Tällaista materiaalia on kehitetty Aalto-yliopistossa projektissa Flower Matter. Onkin houkutteleva ajatus hankkia vaikkapa käsilaukku, joka on tehty kukkajätteestä valmistetusta kasvinahasta (www.irenepurasachit.com). Lisätietoa projektista löytyy täältä ja täältä. Flower Matter projekti on palkittu myös maailmalla.
Mutta mistä saisi vastuullisesti kasvatettuja leikkokukkia?
Suomessa kukkien kasvattamiseen on lyhyt sesonki ja kotimaisia leikkokukkia on saatavilla rajoitetusti. Kotimaista tulppaania on hyvin saatavilla ja tulppaaneja viljellään tänä talvikautena Suomessa noin 74 miljoonaa kappaletta. Ei siis ihme, että kotimainen tulppaanikimppu koristaa keväällä monen suomalaisen kodin pöytää.
Kesän sesonkiaikaan on mahdollista löytää myös lähellä viljeltyjä kukkia, sillä viime vuosina on tullut kysyntää pienille kukkafarmeille, jotka viljelevät leikkokukkia Suomessa vastuullisesti. Näitä kukkafarmeja löydät netistä osoitteesta www.slowflowersfinland.fi. Kävin katsomassa Slow flowers-ryhmän sivuilta, että löytyykö läheltä kukkien viljelijää. Suurin osa viljelijöistä näytti olevan Etelä-Suomessa, mutta yksi kukkatila löytyi ihan lähiseudulta. Lähellä luonnonmukaisesti viljelty kukka on ympäristöystävällisempi kuin eksoottinen, kaukana viljelty ja torjunta-aineilla käsitelty leikkokukka.
Koska sesonki kukkien kasvattamiseen Suomessa on lyhyt, niin ulkomaiseen tuotantoon joudumme tietysti sesongin ulkopuolella turvautumaan. Silloin on hyvä muistaa, että ainakin Reilun kaupan kukat ovat vastuullisempi valinta ja niistä löytyy tietoa täältä. Lyhyesti kuvattuna reilun kaupan kukat on viljelty vastuullisesti ja huomiota on kiinnitetty niin työoloihin kuin ympäristösäädöksiin. Myös pitkään kestävät ruukkukukat ovat hyvä vaihtoehto leikkokukille. Vastuullisuuskysymyksiä voi aina esittää myös kukkakauppiaalle, sillä usein muutokset lähtevät liikkeelle siitä, että kuluttaja haluaa tehdä vastuullisempia valintoja.
Suositaan siis lähikukkia ja Suomessa kasvatettuja kukkia aina kun mahdollista! Ja kaikkein ihaninta on tietysti avata ovi kotipihalle ja poimia kimppuun itsekasvatetut kukat. Tai tehdä retki lähiluontoon poimimaan luonnonkukkia maljakkoon. Puutarhasta löytyy materiaaleja kukkakimppuihin keväästä pitkälle syksyyn ja siemenkodat sekä kuivakukat ilostuttavat ympäri vuoden. Hortensioiden kukinnot kestävät useamman vuoden kuivattuina, lisäksi unikkojen, akileijojen ja varjoliljan siemenkodat ovat kerrassaan ihania!
Juhlapöytään voi tehdä erilaisia asetelmia kotipihan kasveista. Parina viime jouluna olen hyödyntänyt kotipihan havuja ja tehnyt ruokapöydän koristeet sekä ovikranssin kotipihan havuista ja tuijasta. Näin saa ainakin leikkokukkien määrää vähennettyä, millä on vaikutusta hiilijalanjälkeen. Paperipussit tietysti kannattaa säilyttää ja käyttää seuraavina vuosina uudelleen. Pussin sisään olen laittanut pienen vesiastian, jotta havut pysyvät pidempään hyvinä.
Kuvissa olevat Aino-vaasi sekä Arabian musta Olga Osolin suunnittelema Oliivi-maljakko 60-luvulta on hankittu kirpputoreilta.
