Tampereen kaupungin aukion reunalla kasvavan muutaman kirsikkapuun ympärillä käy toppatakkien kuorruttamana toukokuun päivänä hienoinen kuhina. Kirsikkapuiden kukintaa käydään ihastelemassa ja tietysti ikuistamassa kameraan. Kukinta ei kestä kauan, joten sitä kannattaa tulla katsomaan. Ja kuten Japanissa kerrotaan, hanamin viettäminen kukkia ihastelemalla on myös muistutus ohimenevistä hetkistä ja kaiken katoavaisuudesta. Se on myös muistutus vuodenaikojen vaihtumisesta ja lupaus keväästä.
Monet näyttävät tulevan paikalle varta vasten kirsikkapuita ihailemaan, hymyillen, innostuneena ja ilahtuneena kauniista näkymästä. Kiireisimmänkin näköisen bisnesmiehen kevättrenssin alta löytyvä kova kuori saattaa alkaa karista, ja silmien välinpitämätön ilme korvautuu pienen pojan innostukselta näyttävällä ilmeellä, kun vaaleanpunainen kukkameri yksinkertaisesti lumoaa ja avaa laajakaistan jonnekin aivojen syvimpiin kerroksiin. Yhteys luontoon on taas auennut silmänräpäyksessä ja se aiheuttaa virtauksen, joka taklaa mennessään stressihormonit ja aivosumun, ja näyttää mennessään pitkää nenää profiloinneille. Sosiaalisen median tekoälysovellukset ja algoritmit ähkäisevät kauhusta, kun luonto nappaakin kaiken huomion. Näppäimistöltä lähtee kysymys: miksi puut vetävät puoleensa ja mikä on tämä luontoyhteys?
Miksi puita sitten tarvitaan kaupunkiin? Esteettisyyden ja luontokokemuksen lisäksi puut mm. sitovat hiilidioksidia, parantavat ilmanlaatua, vähentävät melusaastetta, tarjoavat varjoa ja viilentävät kaupunkia. Ne myös tarjoavat linnuille paikan ja lisäävät biodiversiteettiä. Monessa kaupungissa mylläävät tällä hetkellä puiden istuttamishankkeet, yhtenä esimerkkinä kaupungeista on Pariisi, joka on perustellut mittavia puiden istuttamisprojekteja sekä viheralueiden lisäämistä mm. terveydenhuollon kustannusten vähentymisellä.
Luontoa tarvitaan myös kaupunkiympäristössä. Puita. Viheralueita. Kukkivia puita. Voidaan viettää hanami-juhlia. Ihastella kukkia. Ja kahviloissa voisi olla tarjolla hanamileivoksia ja afternoon tea-tarjoiluja hanamiteemalla. Valaistuja kirsikkapuita ja yöajan juhlia konserteilla höystettynä. Matkailijoita ja kukkapuuhehkutusta. Syksyn ajan kirsikkapuuväriloistoa, muita upeita puita tietysti unohtamatta.
Luontoyhteyden kuvaukseen pääset muuten täältä ja planetaarisesta terveydestä voit lukea lisää tästä linkistä. Luontoyhteyden eli biofilian suunnittelusta kaupunkiympäristöön voit lukea lisää täältä ja täältä
Ja onhan kirsikkapuita kaupungeissa jo. Frenckellin aukion muutamat kirsikkapuut löytyvät Tampereelta, ja sieltä ovat myös nämä kuvat, Turun Aurajoen rannan hanamikävelyllä löytää paljon kirsikkapuita, Helsingin Roihuvuoressa on noin 350 kirsikkapuun puisto, ja Lahteen on perustettu kirsikkapuisto, jossa on 55 kirsikkapuuta. Frenckellin aukiolla kuuluikin pohdintaa siitä, että nämä taitavat olla Tampereen keskustan ainoat kirsikkapuut. Nähdäänköhän niitä tulevaisuudessa enemmän?
Valokuvatessa ihailen tuota aukion kiemurtelevaa ja kaartuvaa polkua, terassilla olevia pöytäryhmiä, jotka ovat sävysävyyn kukintojen kanssa, reunalla olevia portaita (kyseinen portaikko on näkynyt myös useammissa hääkuvissa kuvauspaikkana ja näyttänyt tosi hienolta!), ympärillä olevia vanhoja tiilirakennuksia ja taustalla vanhasta kellotornista kuuluvaa soittoa. Odotan jonkin aikaa jotakuta mustissa vaatteissa saapuvaksi tuolle polulle, ja tällä kertaa odotus myös palkittiin!
Viimeisessä kuvassa on vielä kuva samoista kirsikkapuista syksyllä, kun väriloisto on upeimmillaan. Ei ihme, että myös syksy on hyvää aikaa kirsikkapuiden ihastelulle.
Tämä teksti on julkaistu aiemmin Substackissa ja tuotu tänne blogiin vähän muokattuna.
