Vanha kaupunki
Tallinnan vanhakaupunki. Mukulakivikatuja, jotka kaartuvat näkymättömiin ja kurkistavat uudelleen kulman takaa. Katuja, jotka päätyvät aukioille, muurin viereen, kätkössä oleville sisäpihoille. Ohittavat luistelukentän mukaansatempaavan musiikin rytmin ja päät yhdessä karttoja pyörittelevät turistit. Vanhakaupunki ojentelee aamusta kankeita jäseniään ja vastaanottaa uuden päivän ja ihmiset vuosisatojen kokemuksella.
Väriyhdistelmiä, rosoista pintaa, ruutuikkunoita. Rapattua pintaa, johon on osunut kolhu, jos toinenkin. Graffiteja, kellariin johtavia kiviportaita, vinoja askelmia. Taloja, joiden vinot kulmat haastaisivat elementtiteollisuuden ja saisivat projektipäällikön tuskanhien kirvoittamat pisarat valumaan suojakypärän muovisen lipan alta. Koristeellisia ovia, käsityön jälkeä. Kuorrutuksena luonnon tuomat sammalpäällysteet ja vesipisarat sekä paljaat oksat kevään vihreyttä odottamassa. Avoimesta ikkunasta heilahtavat pitsiverhot. Autojen ovet paukahtelevat, kun pieniin liikkeisiin tuodaan lisää myytävää. Koulumatkalla kulkevat nuoret ovat sulkeneet aamun ankeuden ovet ja siirtyneet kuulokkeiden kautta tulevaan äänimaailmaan, jonka ovat itse valinneet. Päiväkotilapset kulkevat jonossa huomioliiveineen. Savipajan vieressä olevalla aukiolla on tyttö valokuvattavana valkoiset siivet selässään.
Tunnelmaa ja inspiraatiota
Vanhankaupungin tunnelma. Sen aistii heti kaupunkiin saapuessaan. Se kiehtoo ja kietoo ympärilleen ajan suhteellisuuden salaperäisyyden houkutellen viipymään. Katsomaan yksityiskohtia, poikkeamaan suunnasta, palaamaan takaisin. Se on myös jotain sellaista, mitä yritän tallentaa mukaani. Jään hetkeksi pohtimaan, että mikä tekee tunnelmasta niin erityisen. Luovatko tunnelman vanhat rakennukset, jotka huokuvat elettyä elämää? Vai ihmiset täällä?
Ei ollut edes tavoitetta valokuvata. Ei tarvetta ottaa instaan kuvia jaettavaksi eikä minnekään muuallekaan. Kuvaamista kuvaamisen ilosta, jos inspiraatio iskisi. Ehkä inspiraatio kumpuaakin vapaudesta. Ehkä siihen vaikuttaa ympäristö. Ilmapiiri. Tai ihmiset. Ehkä se on tunnelma, joka vetää luovuutta luokseen. Kerien kuin lankakerää, joka on kehrätty luovuudesta, vapaudesta ja oikeudesta olla omanlaisensa. Oikeudesta ajatella ja olla olemassa.
Maaliskuiselle matkalle sumuiseen harmauteen kietoutuneeseen Tallinnaan sai lähtemään Fotografiska. Laivamatka oli ilmiselvä valinta, sillä se on paitsi nopea niin myös helppo tapa mennä Tallinnaan. Helsingistä pääseekin sinne ja myös takaisin sujuvasti usealla eri lähdöllä päivän aikana, joten matka-aikataulun voi suunnitella ihan omien mieltymysten mukaan. Tällä kertaa pakkasin mukaan myös uteliaisuutta nähdä Tallinna uudelleen vuosien jälkeen.
PAIKALLISET KÄSITYÖT JA DESIGN
Tallinnan vanhasta kaupungista löytyy myös käsityöläispuoteja, joista voi tehdä kivoja löytöjä. Keramiikkaa, neuleita, kudottuja kankaita ja paljon muuta. Vanhan kaupungin lisäksi paikallista designia löytyy mm. pienistä liikkeistä Telliskiven alueelta, jonne kannattaa poiketa vaikkapa käydessään Fotografiskassa. Design-tuotteitaan useassa kaupassa myyvätkin tuotteiden suunnittelijat ja valmistajat, joten se on aina tilaisuus saada tarkempaa tietoa tuotteista ja niihin liittyvistä tarinoista.
MAKUMATKALLA
Espanjassa paellaa ja tapaksia, Italiassa pastaa ja tiramisua, mutta mitä Virossa? Etsin etukäteen ravintolasuosituksia, ja hotellin läheltä löytyikin useammassakin blogissa mainittu slaavilaisia herkkuja tarjoava Moon-ravintola, jonka totesin olevan riittävän läheistä ruokakulttuuria, vaikka ei ihan virolainen ravintola ollutkaan. Se olikin nappivalinta! Blinit olivat nimittäin parhaita, mitä olen koskaan syönyt! Rapeareunaisia ja herkullisen makuisia. Myös pelmenit beurre blanc-kastikkeessa ohuiden fenkolilastujen kera saivat huokailemaan tyytyväisenä. Harmittamaan jäi, ettei jälkiruokaa jaksanut syödä enää näiden herkkujen jälkeen, vaikka olin jo silmilläni syönyt naapuripöydän rakastavaisille tuotuja, kauniisti koristeltuja napoleonin leivos-annoksia, jotka saivat veden herahtamaan kielelle. Lautaset saateltiinkin keittiöön ylenpalttisten kehujen kera. Ehkä vielä joskus tulee tilaisuus kokea tämä jälkkärielämys!
Tallinnassa on myös ihania kahviloita! Ja mikä valikoima herkullisia leivoksia! Paljon erilaisia, kauniisti koristeltuja ja niin houkuttelevan näköisiä. Vanhankaupungin laitamilta löytyy vielä perinteisempiä kahviloita ja mainitsemisen arvoinen on myös sataman lähellä oleva, uutta kahvilatrendiä edustava Le Boulangerie, josta saa herkullisten leivosten lisäksi maukasta hapanjuurileipää sekä ruoka-annoksia.
Le Boulangerie, Poordi 3
Restaurant Moon, Vorgu 3 (Kalamajan alueella, kuitenkin aika lähellä satamaa)
Matka tuntuu päättyvän tällä kertaa turhankin nopeasti, ja lyhyen laivamatkan jälkeen olen takaisin Katajanokan terminaalin edessä trolleyn kimpoillessa vuodenajan tuomien hiekoitussoran ja lätäköiden keskellä. Huomaan silmäkulmastani valkoisen pakettiauton suojatien vieressä ja lasin takaa tuijottavat huvittuneet katseet. Vielä yksi ratikkamatka ja kaksi bussimatkaa, jotta kotioven saa aukaista mukavien Tallinnan kokemusten siivittäessä kotiintuloa.
